Joulu ja hyväntekeväisyys – kuuluvatko ne aina yhteen?

Joulu ja hyväntekeväisyys – kuuluvatko ne aina yhteen?

Elämme vuoden pimeintä aikaa, jota valaisee joulun läheistyminen, kynttilät, lähimmäiset sekä ajatus uuden vuoden vaihtumisesta ja pimeyden selän taittumisesta. Tyypillisesti ennen joulua aloitetaan kaikki hyväntekeväisyyskeräykset. Ihmiset haluavat tuottaa iloa, jotta oma ilo ja onni tuntuisi ehkä olevan jotekin sallitumpaa.

 

Niin tänä kuin edellisinäkin vuosina olemme kiinnittäneet huomion siihen, että varsinaisesti yksinäisiin, vähävaraisiin vanhuksiin kohdistuvaa hyväntekeväisyyttä on verrattain vähän julkisissa kampanjoissa. Tottakai on erittäin tärkeää huolehtia lapsista ja hedän hyvinvoinnistaan, eikä kodittomia eläimiäkään sovi jättää heitteille, mutta onko vanhus tämän päivän yhteiskunnassa arvokas ja arvostettu. Professori Sirkka-Liisa Kivelä tunnetaan vanhusten hoidon ja etenkin lääkehoidon kehittäjänä. Hän uskaltaa sanoa ääneen, että nykymaailmassa vanhusta ei arvosteta. Tämä pitää osittain paikkaansa, mutta me uskallamme olla kokemustemme perusteella osittain eri mieltä.

 

Syksyllä parhaaseen sienestysaikaan meihin otti yhteyttä Isontuvan jäätelön toimitusjohtaja Elina Simola. Elina oli omaa yritystä kehittäessään innostunut sienestämään ja sai siinä päiviä metsässä viettäessään idean, että voisi ilahduttaa vanhuksia myös sienillä. Hän tarjosi sieniä jaettavaksi meidän asiakkaille, jotka eivät enää itse päässeet metsään. Otimme tehtävän ilolla vastaan ja vielä suuremmalla ilolla ja riemulla ottivat meidän asiakkaamme näitä sieniä vastaan. Moni kertoi, että on vuosia kun on saanut itse tehdä sienikeittoa tai sienikastiketta tuoreista sienistä. Tästä tuli niin hyvä mieli, että osallistuimme itsekin talkoisiin ja keräsimme sieniä vielä lisää, jotta kaikki asiakkaat saivat varmasti tarpeeksi sieniä.

 

Tämän jälkeen jatkoimme arkea normaalisti, mutta asiakkaiden luona käydessämme nousi keskusteluun heidän haaveensa. Oli haavetta uudesta pöytäliinasta, uusista verhoista, uudesta rullaverhosto, uudesta lipastosta ja vaikka mistä. Lähdimme miettimään miten näitä haaveita voisi lähteä toteuttamaan. Osa asiakkaistamme on todella vähävaraisia, jolloin helpoin tie eli ostaminen ei tullut kyseeseen. Näin ollen ihmisten hyväsydämisyys oli avainasemassa. Kysyimme rohkeasti facebookin kirpputorilla sekä ystäväpiirissä, olisiko kellään tarpeettomana joitakin asiakkaidemme tarvitsemia tuotteita. Ja näin se on, toisen romu on toisen aarre! Tarpeettomiksi käyneet tavarat ja asiakkaidemme tarpeet kohtasivat melko hyvin. Lipasto edelleen odottaa löytämistään, mutta sekin on koko ajan “metsästyksessä.”  Me panostimme tähän kaikkeen koordinoimalla avuntarvetta ja noutamalla näitä kaikkia lahjoituksia ilman mitään erillisiä kustannuksia.

 

Hyvällä on taipumus kerryttää hyvää. Ja näin kävi tässäkin tapauksessa. Joulun lähestyessä meitä on lähestytty jälleen hyväntekeväisyyden asialla. Saimme joku aika sitten soiton, että olisiko meidän asiakkailla lemmikkejä, joiden hoidossa voisi olla avuksi. Ja onhan meillä. On kissoja ja koiria, jotka ovat omistajilleen henki ja elämä. Tämä lahjoittaja haluaa pysyä nimettömänä, mutta hän on kerännyt ystäviltään ja tuttaviltaan apua lemmikkien hyvinvointiin ja niinpä meillä on nyt joulun alla kunnia viedä asiakkaidemme kissoille suuret määrät ruokaa ja koirille aktiviteettia pitkien pyhien varalle. Tämä kaikki helpottaa vähävaraisen ikääntyneen arkea, sillä näin lemmikin rruokaan tarkoitetun rahan voi  laittaa säästöön tai panostaa omaan hyvinvointiinsa, kerrankin.

Tämän kokemuksen myötä voimme sanoa, että vielä on ihmisiä, jotka arvostavat vanhuksia. Vielä on ihmisiä, joille hyväntekeväisyys ei rajoitu jouluun ja näkyviin suuriin kampanjoihin. Vielä on ihmisiä, jotka omaavat suuren sydämen ja kyvyn asettua toisen asemaan. Haluamme kiittää kaikkia lahjottajia, kaikkia teitä hyväntekijöitä, joita ilman monet haaveet olisivat jääneet toteutumatta.

 

Kaikille asiakkaillemme, heidän läheisilleen sekä yhteistyötahoillemme tahdomme tämän tekstin myötä toivottaa oikein rauhaisaa joulun aikaa ja valoisaa vuotta 2018.

Facebookgoogle_plusFacebookgoogle_plus

Hyväntekeväisyyttä, mutta kenen hyväksi?

Hyväntekeväisyys voidaan määritellä toisen auttamiseksi ilman, että siihen liittyy oman edun tavoittelua. Tuntuu, että tänä päivänä hyväntekeväisyys on kuitenkin enemmän oman statuksen nostamista, kuin pyyteetöntä auttamista. Vähintäänkin tulee saada pinssi rintaan, jos on lahjoittanut muutaman euron nälkäpäiväkeräykseen. Tai ainakin voi liittää sosiaalisessa mediassa profiiliinsa syöpäjärjestöjen erilaisia merkkejä, jotta kaikki huomaavat suuren hyväntekijän. Jotenkin sitä on kyynistynyt tähän hyväntekeväisyyteen ja on alkanut myös kyseenalaistaa sitä.

 

Vierailin Nepalissa viime syksynä. Nepalissa oli suuri maanjäristys vuonna 2015, jonka myötä suuret hyväntekeväisyysjärjestöt käynnistivät koneistonsa suurieleisesti ja muistan itsekin laittaneeni kauppareissulla muutaman euron tähän liittyvään keräykseen. Me täällä pimeässä pohjolassa uskomme ja luotamme avun perille menoon, tai ainakin itse olen niin kovin luottanut.

 

Nepalin pääkaupungissa Kathmandussa vierailin eräässä hoitokodissa, jossa asui niin vanhuksia kuin orpoja lapsia. Tässä hoitokodissa oli kattoterassi, jonne kiipesimme ihailemaan auringonlaskua ja näkymää Mount Everestille. Kaupungin kattojen yllä tein havainnon, että osa keskustan taloista oli suuria, hienoine puutarhoineen ja lukittuine pihoineen. Kun taas suurin osa taloista oli pieniä, osittain remontin tarpeessa olevia ja pihamaata ei juuri ollut. Kyselin näiden suurten talojen omistajista. Ne kaikki kuuluivat isoille hyväntekeväisyysjärjestöille kuten Unicefille, Punaiselle Ristille, World Visionille. Samalla tuli puheeksi avustukset maanjäristyksen aikaan. Paikalliset kertoivat, että vaikeimmille maanjäristysalueille ei oikein ole vieläkään saatu apua. Välittömästi järistyksen jälkeen apua jaettiin helppokulkuisille paikoille ja vaikeisiin olosuhteisiin eivät avustusjärjestöt lähteneet riisisäkkejä ja vettä toimittamaan. Tästä samasta aiheesta tuli muuten juuri myös Pirkka-Pekka Peteliuksen toimittama dokumentti televisiossa.

 

Paikallinen oppaamme kertoi, että hänenkin sukulaisensa pienemmistä kylistä oli ilmoitellut sukulaisille, että tulkaa nyt ihmeessä syömään, koska ruokaa on niin paljon. Heille oli toimitettu kahdeksan erilaista suurta ruoka-avustusta, vaikka olivat kertoneet selvinneensä todella pienin vahingoin. Selitys avustusjärjestöillä oli, että jaetaan nyt pois nämä, kun on tullut luvattua. Ilman apua jäivät siis ne, jotka olivat alueilla, joihin ei suurilla maastureilla pystynyt ajamaan tuhon jälkeen.

 

Tämän jälkeen kiinnitin huomiota autoihin kaduilla. Toden totta, kaikissa hienoimmissa autoissa oli avustusjärjestön tarrat kyljessä. Muut autot kaduilla olivat pääsääntöisesti siinä kunnossa, että meillä ne olisivat jo hajottamolla. Reilu kuukautta myöhemmin sama havainto Tansanian Moshissa ja melkein vastaava kertomus. Paikallisilla ei ollut mitään uskoa siihen, että suuret avustusjärjestöt auttaisivat hädän tullen. Tiesittekö muuten, että UFF laatikkoon laittamanne vaatteet kaupataan kahteen kertaan ennen kuin niitä oikeasti tarvitseva hädässä oleva ihminen ne saa päällensä? Ensin konteissa saapuvista vaatteista tukkurit ostavat itselleen myytävät ja myyvät ne taas pienemmille kauppiaille. Sitten nämä pienemmät kauppiaat myyvät niitä hädässä oleville ihmisille. Siis myyvät! Ja kyllä, lapsi voi käyttää sukat niin, että varpaat ja kantapää on paljas, mutta sukan varsi ja jalan keskellä on vielä pieni suoja. Uusiin ei ole helposti varaa.

 

Niin, että kyseenalaistanko minä hyväntekeväisyyttä. Yksinkertaisesti kyllä, koska samaan aikaan meillä täällä kotimaassa on ikääntyviä ja pitkäaikaissairaita, jotka näkevät nälkää kun rahat menevät lääkkeisiin tai kotihoitoon. Juuri tänään uutisoitiin, miten pikavippien ottajissa on paljon ikääntyneitä, koska muuten ei ole varaa syödä lääkkeiden ostamisen jälkeen. Meillä ikääntyneet vanhukset toimivat toinen toisensa omaishoitajina ja pihistävät aivan kaikesta selviytyäkseen. Uskokaa tai älkää, mutta palovaroitin, jonka hinta on muutama euro voi olla ikääntyneelle liian kallis investointi. Puhumattakaan siitä, että hänellä olisi varaa ostaa kotiinsa siivousapua tai asiointipalvelua. Monen ikääntyneen kotona pärjäämistä pystyttäisiin auttamaan ja tekemään siitä turvallisempaa pienillä teoilla. Ja hei, kotona pärjääminen tuo meille aina kaikille säästöä sillä kalliiden laitospaikkojen tarve voidaan saada lykättyä muutamalla vuodella. Samoin kodin turvallisuuteen panostaminen voi tuoda meille kaikille säästöjä, kun sairaanhoidon kuluja saadaan säästettyä. Mutta vielä näihin pieniin ihmeisiin tarvitaan hyväntekeväisyyttä.

 

Niin, että oliko minusta tullut kyyninen. No ei, jos hyväntekeväisyys menee perille tarpeessa olevalle. Mietimme tätä pitkään yrityksemme toiminnan yhteydessä. Meillä on ollut koko ajan ajatuksena, että yritystoiminnan ei tarvitse tuottaa suuria summia. Kulujen kattaminen ja pieni palkka riittää. Enemmän tässä yrityksessä on ajatuksena lähimmäisen auttaminen. Meillä on jo kaikki, mitä me tarvitsemme ja liikaakin jos tavarapaljoutta kodissaan katselee. Yrityksemme alkumetreillä törmäsimme usein siihen, että ikääntyneissä on osa niin köyhiä, että arki on pelkkää kamppailua ja siinä kodin varustamisesta turvallisemmaksi on mahdotonta edes puhua. Eikä silloin puhtauskaan ole puoli ruokaa, jos pitää valita ruuan ja siivouksen välillä. Koska omasta kukkarosta ei rajattomasti riitä apua näille ikääntyneille, perustimme verkkokaupan.

 

Verkkokaupan ideana on hyväntekeväisyys. Olemme luvanneet tiliöidä ostosten loppusummasta kaksi prosenttia hyväntekeväisyyteen. Kaksi prosenttia voi tuntua pieneltä, mutta kun se lasketaan ostosten loppusummasta, johon kuuluu myös arvonlisävero, muodostuu se melko suureksi. Varsinkin kun katteet nykyisin ovat todella pieniä. Tietenkin ruusunpunaisin silmälasein ajattelimme, että nyt iskee suomalaisiin halu auttaa oman maan kansalaisia. Ja eihän se mennyt kuin Strömssössä, kuten sanotaan. Kauppa on käynyt melko hitaanlaisesti. Toki olemme yhden seniorikännykän saaneet lahjoitettua jo vähävaraiselle ikäihmiselle, mutta paljon enemmälle olisi tarvetta.

 

Mietin vielä, että onko minusta tullut kyyninen. Jotenkin kun lukee ihmisten kaunopuheita sosiaalisessa mediassa, ja sitten todellisuutta voin todeta että kyynisyys nostaa päätään. Tai ei ehkä kyynisyys. Surullisuus. Huoli. Murheellisuus. Hyväntekeväisyys, joka kerrotaan kohdistuvan oman maamme vähävaraisiin ikääntyneisiin ja pitkäaikaissairaisiin ei ole mediaseksikästä. Kun sosiaalisen median fiidejä seuraa, tuntuu että Espanjan katukoirat ovat köyhiä ikääntyneitämme arvokkaampia. Espanjasta tuotava katukoira ansaitsee 400 euron lennot Suomeen, mutta muistihäiriöistä kärsivä vähävarainen ikääntynyt ei ansaitse muutaman kympin liesivahtia tai palovaroitinta. Nämä ovat vain esimerkkejä, mutta niitä löytyisi paljon lisää.

 

Oletko sinä alkanut kyseenalaistaa hyväntekeväisyyttä tai kyynistyä siihen? Jos mielessäsi pyörii parempia ehdotuksia kuin verkkokaupan katteesta hyväntekeväisyyteen luovuttaminen, jotta voisimme auttaa köyhimpiä ikääntyneitä, kerro meille. Jos taas mielestäsi ideamme on kannatettava, kipaise ostoksille. Pienistä puroista kasvaa suuri apu, kun yhä useampi tarttuu mahdollisuuteen. Huomioi, että meillä verkkokaupan taustalla on oikea ihminen, ei robotti. Jos sinulla on kysyttävää tuotteesta tai tuotteen hinnasta, soita meille. Ainakin isompien ostosten kohdalla, kannattaa kysyä alennusta. Mietitään yhdessä sinulle sopivia ratkaisuja ja autetaan lähimmäisiämme.

 

Tilaa uusin blogimme alla olevalla kaavakkeella. Valitse toiminnoksi “tilaa uutiskirje”, syötä sähköpostiosoitteesi ja paina painiketta “tilaa”. Pystyt myös perumaan uutiskirjeen tilauksen samalla lomakkeella valitsemalla toiminnon “lopeta tilaus”.

[mc4wp_form id=”589″]

 

Facebookgoogle_plusFacebookgoogle_plus