Syksyn satoa

Syksyn satoa

Syksy on ollut kiireinen emmekä ole ehtineet päivittää blogiamme, mutta nyt oli pieni hetki aikaa istahtaa kirjoittamaan mitä kuuluu Pärjäätkö Kotonas Oy:n toimintaan. Vaikea päättää mistä aloittaisi, sillä niin paljon kaikkea puuhaa on mahtunut alkavaan talveen ja syksyymme.

 

 Toimintamme on jakautunut kahteen osaan: teknologisiin ratkaisuihin sekä kotiapupalveluun. Joskus näitä on hieman vaikea erottaa, sillä ne tukevat toinen toistaan, uskokaa tai älkää. Kotiapupalvelua suorittaessa tulee eteen monta ongelmatilannetta, jossa voidaan miettiä myös teknologiaa apuna. Näin teknologia myös tulee tutuksi asiakkaillemme ja sen hyödyt nähdään paremmin. Usein käy niin, että asiakas ottaa yhteyttä alunperin vaikkapa siivoukseen liittyen, mutta todellisuudessa avuntarve on laajempi ja teknologiset ratkaisut tulevat kyseeseen melko usein, kunhan niitä päästään yhdessä miettimään.

 

Syksyymme on mahtunut kaikkea mahdollista: imurointia, ulko-oven vaihtoa, valaistuksen parantelua, uusien digitaalisten laitteiden käytön opastusta ja ohjausta, lattianpesua, kaupassa käyntiä, talvirenkaiden vaihtoa, havujen istutusta, hautausmaan kuntoon laittamista, muuttoapua, kylpyhuoneen perusteellista pesua, seurakunnan tilaisuuksiin osallistumista asiakkaan kanssa, auton katsastusta, asiakkaille ostosreissujen järjestämistä, kasvitieteellisessä puutarhassa vierailua, leipomista yhdessä asiakkaan kanssa, kotien turvallisuuden arviointia ja teknologisten ratkaisujen suunnittelua, varastoitujen tavaroiden kierrätystä, asiakkaan ulkoilutusta ja paljon muuta. Oikein vaikea miettiä mitä kaikkea on tullut tehtyä, koska syksyyn on mahtunut niin paljon hienoja asiakaspalvelutilanteita.

 

Näitä asiakaspalvelutilanteita suorittaessa olemme pitkin syksyä miettineet myös meille suomalaisille niin tärkeää itsenäisyyttä ja itsemääräämisoikeutta. Monet meidän asiakkaistamme ovat syntyneet sotien molemmin puolin, joten heillä on kokemusta siitä, miten kaiken voi melkein menettää ja sitten rakentaa uudelleen. Lähestulkoon kaikki meidän asiakkaistamme ovat ottaneet yhteyttä meihin siinä kohtaa, kun itsenäinen pärjääminen on alkanut tuntua vaikealta. He ovat vaarassa tällöin menettää itsenäisyytensä, omassa kodissaan. Jokaisella heistä on kuitenkin halu pärjätä kotona, koska muita vaihtoehtoja ei oikein ole tai ne tuntuvat vähemmän houkuttelevilta ratkaisuilta. Monet heistä ovat sen asian edessä, että arki on rakennettava uudelleen, uudenlaiseksi, jotta kotona asuminen on edelleen mahdollista. Me koemme olevamme tässä kohtaa onnekkaita, koska pääsemme näkemään läheltä tämän selviytymistaistelun.

 

Alkuun monelle on vaikeaa myöntää, että itse en enää jaksa tai en pärjää. En pysty, enkä oikein tahdo sitä itsellenikään myöntää. Monet asiakkaistamme ikään kuin häpeävät sitä, että joutuvat pyytämään apua. Tässä kohtaa ensimmäinen kohtaaminen asiakkaan kanssa on meille todella tärkeä. On helpottavaa asiakkaalle ymmärtää, että edelleen hänellä on itsemääräämisoikeus kotonaan, vaikka apua pyytäisikin. Selvittäessämme toimintatapaamme näemme usein, miten asiakkaat huokaavat helpotuksesta. Me emme tule ulkoapäin määrittämään mitä apua kotona tarvitaan, vaan asiakas itse on työnjohtaja ja me teemme kuten hän haluaa. Kun tämä toiminta on tullut tutuksi, on yhteistyömme sujuvaa. Moni heistä sanoo, että seuraavaa käyntiä odotetaan innolla, sillä odottaessa he suunnittelevat jo mitä kaikkea haluavat tehtävän, kun tulemme käymään. Moni heistä soittaakin jo etukäteen, jos heille on tullut mieleen joku työtehtävä, jossa tarvitaan jotakin erikoistyökalua tai muuta apua.

 

Voi miten sydämessä tuntuu hyvältä lähteä asiakkaan kotoa seuraavaan paikkaan, kun asiakas jää kotiinsa tyytyväisenä. Ehkä jopa hieman väsyneenä vierailustamme. Sillä usein käy niin, että asiakas innostuu puuhailemaan jotakin pientä siinä sivussa ja näin kuntouttaa itse itseään meidän puuhatessa hänen esittämiään työtehtäviä. Me emme siis kuntouta asiakasta, vaan hän tekee sen itse!

 

 

 

Facebookgoogle_plusFacebookgoogle_plus

Hernekeittoa ja teknologiaa

Ikääntyneiden kotona pärjääminen tulee usein mietittäväksi, kun terveydentilassa tapahtuu muutoksia. Liikkumisen ja muistin ongelmat ovat niitä keskeisiä, jotka havahduttavat siihen, että oma koti ei välttämättä ole enää turvallinen tai toimiva arkisten toimintojen kannalta. Teknologiasta voi tällöin olla apua, mutta se pitää suunnitella huolella, jotta oikea tarve ja oikeanlainen teknologinen ratkaisu kohtaavat toisensa.

 

Kotiin ja ikääntyneen omiin tapoihin tutustuminen on äärimmäisen tärkeää teknologisia ratkaisuja suunniteltaessa. Ei riitä, että mitataan pelkkiä liikkumiseen tarvittavien tilojen riittävyyttä, kuten oviaukkojen leveyttä. Ei riitä, että mietitään vuoteesta nouseminen ja vessaan meneminen, ikääntynyt ei halua olla vuoteen ja vessan vanki. Tuleehan televisiosta vaikkapa lemmen viemää, jota pitää päästä katsomaan. On siis nähtävä ikääntynyt kokonaisvaltaisesti oman arkensa parhaana asiantuntijana.

 

Pelkkä teknologia ei myy, ellei ikääntynyt osaa sitä miettiä oman arkensa arkisissa tilanteissa hyödylliseksi. Tämä on yksi syy, miksi kehitimme yrityksen palveluihin kotiapupalvelun. Myymme aikaa toimia ikääntyneiden arjessa apuna, jolloin meille muodostuu hyvä kuva kotona pärjäämisestä ja siitä millaiset teknologiset ratkaisut auttaisivat ehkä pärjäämään siellä pidempään. Kun näitä siinä arjen puuhien yhteydessä yhdessä mietitään, on ikääntyneen helpompi ymmärtää teknologisten ratkaisujen tarve ja innostua jopa niitä hankkimaan.

 

Meille kotiapupalvelu on myös erittäin mielekäs tapa toimia asiakkaiden kanssa. Kerron teille tarinaa tältä kesältä erään asiakkaan parissa, jotta ymmärrätte miten hernekeitto ja teknologia ovat itseasiassa yhtä arkisia asioita, mutta molemmat tuiki tarpeellisia. Tervetuloa matkaani mukaan.

 

Asiakas istuu pyörätuolissa ja odottaa jo oviaukossa, kun kurvaan auton etupihalle. Tervehdimme ja totean, että työnjohtaja on paikalla, mitäs tänään tehtäisiin. Toki tiedän, että koti on tarkoitus siivota ja jos aikaa jää voisimme tehdä pienen kävelylenkin pihalla. Asiakas haluaa tällä kertaa, että siivoaisin nopeasti, pölyt voi kuulemma jättää odottamaan aikaa parempaa, sillä nyt pitäisi käydä ostoksilla. Naureskelemme, että ostohousut on jalassa, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Imuri laulamaan, moppi heilumaan, vessan siivous ja pöytäpinnat puhtaaksi. Yksiössä tähän menee noin tunti aikaa. Meille jää kokonainen tunti aikaa humputella kaupoilla.

 

Pyörätuoli liikkeelle ja menoksi. Asiakas haluaisi ostaa muovipurkkeja, johon voisi joskus laittaa vaikka hernekeittoa. Torilla sitä myytäisiin, mutta sinne ei toripäivänä pääse menemään. Salainen toive on saada hernekeittoa kotiin toimitettuna, kaupan purkkihernekeitto ei aja samaa asiaa. Samalla reissulla tulee ostettua paistinpannu ja lasta. Kotihoito on huomautellut vanhan pannun huonosta kunnosta. Asiakas huokailee, että jos joskus kotihoito ehtisi paistaa lettuja. Vielä takaisin tullessa nappaamme leipomosta tuoreen voisilmäpullan päiväkahville. Asiakkaan kotona lataan kahvinkeittimen valmiiksi ja heiluttelen tulevani pian taas uudestaan. 

 

Seuraavan kerran ennen asiakkaalle lähtemistäni käytän pari minuuttia aikaa lettutaikinan tekoon. Otan taikinaa mukaani sopivasti yhden ihmisen lettuihin. Hurautan pihaan ja taas minua odotetaan jo ovella. Viime kerran ostosreissusta riittää keskusteltavaa, koska se oli tuottanut iloa koko viikoksi. Vaikkakaan kotihoito ei lettuja ollut ehtinyt tekemään. En kertonut mitään yllätyksestäni joka autossani kylmälaukussa odotti. Koti siivottiin, pölyjä myöden. Ja siivouksen päälle kipaisin autoon ja oli aika yllättää asiakas. Lettukestithän siitä päivästä muodostui. Silmissä kiilsi onnen kyyneleet, sillä letut maistuivat mansikkahillon kanssa juuri niin hyvältä kun oli haaveillutkin. Viimeksi kun lettuja oli saanut vuosia sitten. Lettujen ohella meille jäi aikaa tutkia asiakkaan puhelinta, josta oli vaikea kuulla mitä soittaja sanoi. Saimme toimimaan, joten teknologinen apu ja letut mahtuivat samaan kotikäyntiin helposti.

 

Kun taas seuraavan kerran kurvasin pihaan autolla, odotti asiakas minua jo portailla. Ensitöikseen ilmoitti, että pitäisi tulla keittiöön katsomaan yllätystä. Ja siellähän odotti kaksi pussia lettutaikina-aineksia, josko niitä lettuja ehtisi paistamaan lisää. Tokihan se onnistuu, mutta minullakin oli yllätys. Hain autosta edellisiltana likoon laittamani herneet ja paikallisesta lihakaupasta ostamani hernekeittoon sopivat lihat. Löytyipä kassistani vielä sipulia, meiramia ja suolaakin. Voi sitä iloista hymyä ja päivittelyä minkä tämä yllätys sai aikaan. Saisi kotona keitettyä hernekeittoa ja jälkiruuaksi lettuja.

 

Keitto kiehumaan, imuri laulamaan, koti siistiksi, keitto valmiiksi. Kaiken tämän ohella keskustelimme taas puhelimesta ja sen uusimisesta. Millainen malli pitäisi olla, kun toinen käsi ei toimi. Millaisen puhelimen saisi parhaiten laitettua lataukseen, mitä toimintoja siinä pitäisi olla. Ja toisaalta keskustelimme siitä, että siirtyminen pyörätuolista nojatuoliin ei onnistu millään, koska ei saa mitenkään tukikahvoja lähelle. Vaan onhan olemassa teknologisia ratkaisuja muitakin. Mitäpä jos tuki olisikin erilainen ja päiväunet voisi ottaa nojatuolissa. Päivät pyörätuolin vankina voisivat saada vaihtelua pelkästään siitä, että pääsisi välillä vaihtamaan istuinta.

 

Syötyään kaksi lautasellista hernekeittoa ja kaksi isoa lettua asiakas tuumaa, että tässä kodissa menee tänään nukkumaan onnellinen mies. Siitä kodista lähti kotiin myös onnellinen yrittäjä, sillä asiakastyytyväisyys oli käsin kosketeltavissa. Näin sitä huomaa, että teknologia ja hernekeitto, molemmat ovat yhtä tärkeitä. Yhtä paljon arkeen ja asiakkaan hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä, kunhan ne lähtevät omista toiveista ja tarpeista.

 

Ensi viikolla mukanani on uusi puhelin ja siirtyminen tuoliinkin on jo ratkaistu. Muuten en tiedä mitä ensi viikon käyntini tuo tullessaan, sillä asiakas on se työnjohtaja. Ei voi tietää mitä yllätyksiä nyt odottaa.

 

Facebookgoogle_plusFacebookgoogle_plus